Kirjoituksen saa julkaista uudelleen muuttamattomassa muodossa, ja sitä saa lainata kunhan osoittaa missä kirjoitus on luettavissa kokonaisuudessaan. Tämän kirjoituksen osoite on http://www.iki.fi/sph/ifpi.html. Minulle suunnatun palautteen ja muut kommentit voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen sph@iki.fi.
Kuluttajille valehtelu kopiointisuojausteknologioista ja tekijänoikeuslain vaikutuksista lopetettava välittömästi
Tämä on pääasiassa vastaus ääniteteollisuuden toimialajärjestö IFPIn 21.9.2005 julkaistuun avoimeen kirjeeseen, jossa esitettiin kyseenalaisia väitteitä ehdotuksesta uudeksi tekijänoikeuslaiksi, sekä mustamaalattiin asian tiimoilta aktivoituneita kansalaisia käyttäen virheellisiä faktoja väitteiden perusteluina. Esitetyt lainaukset ovat suoraan IFPIn kirjeestä, joka on luettavissa osoitteessa http://www.ifpi.fi/ajankohtaista/article.html?newsid=118.
Vaikuttamisen pitäisi kuitenkin tapahtua ajallaan ja tosiasioihin perustuvilla väitteillä.
On todellakin suorastaan hämmästyttävää, miten vähän tekijänoikeusjärjestöjen väitteet kopiointisuojauksista ja kopioinnista laajemmin ovat liittyneet mihinkään tosiasioihin.
Tässä tapauksessa lain huonoja ja suorastaan järjettömiä kohtia osoitettiin jo vuonna 2002, minkä jälkeen laki kaatui eduskunnassa alkuvuodesta 2003. Uudelleen valmisteltu laki keväällä 2004 ei korjannut vanhan ehdotuksen ongelmia, mutta ei saanut myöskään medianäkyvyyttä. Lainsäätöprosessi näkyy tavallisille kansalaisille niin huonosti, että seuraavan kerran uutiskynnys ylittyi merkittävästi vasta lain ollessa jo eduskunnan käsittelyssä syksyllä 2005, ja silloinkin huomiota saivat aluksi vain virsien tekijänoikeusmaksut paljon kauaskantoisempien asioiden sijasta. Tämän takia joillekin jäi käsitys, että lakia yritettiin ajaa läpi kenenkään huomaamatta. Yleisö reagoi, kun uutiskynnyksen ylityttyä kävi ilmi, että laki on tuntuvasti heikentämässä kuluttajien asemaa.
On myös aiheetonta syyttää palautetta lähettäneitä "spammaamisesta", kun kerrankin kansa oikeasti herää sanomaan oman kantansa jostain itseään koskettavasta asiasta. Kyseessä ovat tuhannet eri ihmiset, jotka kokevat lain polkevan oikeuksiaan, eivät muutamat yksilöt tarkoituksenaan häiriön aiheuttaminen. Kansanedustajat ovat eduskunnassa edustamassa kansaa, eikä kansalla ole edunvalvontajärjestöjä, joilla olisi tekijänoikeusjärjestöjen kaltaisia resursseja lobbaukseen ja propagandaan.
Lain valmistelussa kuultiin kymmeniä eri tekijänoikeusjärjestöjen edustajia, mutta itse taiteilijoita, kuten muusikoita tai kirjailijoita, ei käytännössä ollenkaan. Kuluttajien näkökulmaa edusti vain kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustava EFFI, Electronic Frontier Finland ry, edes kuluttajaviranomaisia ei kuultu.
Toisin, kuin eduskunnalle lähetetyissä spammeissä on väitetty, uusi laki EI estä oman äänitteen siirtämistä esim. mp3-soittimeen. Laki sen sijaan estää kopiosuojausten purkamisen luvatonta kopiointia varten.
Laki ei estä yhtään mitään, ei nykyään eikä mahdollisen uuden lain tultua voimaan. Se vain määrittelee milloin rikotaan lakia. Musiikin levittäminen esimerkiksi netissä ilman lupaa on ollut laitonta jo aikaisemminkin, mutta laki ei ole sitä koskaan estänyt. Jos joku on rikkonut lakia aiemmin laittaessaan levyjä ilman lupaa nettilevitykseen miksi hän muuttaisi toimintaansa uuden lain myötä? Hänen kannaltaan tilanne ei muuttuisi miksikään, toiminta on edelleen laitonta.
Kuluttajien valitus on koskenut sitä, että oman laillisesti ostetun levyn kopiointi omaan henkilökohtaiseen käyttöön esimerkiksi autoon tai kannettavaan soittimeen on uudessa laissa kielletty, mikäli levy on kopiointisuojattu. Samana päivänä kuin tämä IFPIn avoin kirje julkaistiin halusi opetusministeriön tekijänoikeustyöryhmän johtaja, lain valmistelua johtanut Jukka Liedes vartavasten oikaista opetusministeriön aiemman virheellisen tiedotteen, ja nimenomaan alleviivasi, että kopiointisuojauksen purkaminen omaan henkilökohtaiseenkin käyttöön kopioimista varten olisi uuden lain mukaan rangaistava teko.
Myös IFPIn virallinen kanta on siis eri mieltä lain kanssa. Laista ja sen valmistelusta ei anna erityisen hyvää kuvaa se tosiasia, että useat jopa lain valmisteluun osallistuneet tahot ovat mediassa antaneet keskenään ristiriitaisia käsityksiä ja tulkintoja lain sisällöstä.
Uusimmat kopioinninrajoitustekniikat mahdollistavat muutaman kopion ottamisen, vain äänitteen rajoittamaton digitaalinen kloonaaminen on niissä estetty.
Tämä pitää paikkansa, jos puhutaan mediaformaateista joihin kyseisenlainen kopiointisuojaus on rakennettu mukaan alunperinkin. Nykyään käytännössä ainoastaan Applen iTunes-verkkomusiikkikauppa iTMS:n kaltaisista palveluista ostettu musiikki mahtuu näihin raameihin, eikä niidenkään suojausten kiertäminen vaadi useimmissa tapauksissa edes keskinkertaisia tietokoneenkäyttötaitoja.
Kopiointisuojauksista käydyssä keskustelussa on puhuttu lähes pelkästään CD-levyistä, ja CD-levyjen kohdalla tämä väite on suora valhe. Jos levy-yhtiöt ja tekijänoikeusjärjestöt ovat huijanneet kuluttajia rikkinäisillä tuotteilla, ovat aivan yhtäläisesti kopiointisuojausteknologioita kehittävät yritykset huijanneet levy-yhtiöitä ja tekijänoikeusjärjestöjä myymällä asioita, joita ei ole edes teoriassa mahdollista toteuttaa.
Ei ole edes teoriassa mahdollista tehdä CD-levyä, joka soisi normaalissa CD-soittimessa, mutta josta ei saisi otettua vaivattomasti, käytännössä jopa suojauksia ollenkaan huomaamatta, kopiota tietokoneella. Tämä on fakta, jota kukaan jotain CD-standardista sekä tietokoneista tietävä ei pysty kieltämään. Perusteluissa joutuu valitettavasti menemään hieman teknisempään lähestymiseen, sillä ylimalkaisemmalla kuvauksella syytetään todennäköisesti perusteettomista väitteistä.
Yli kaksikymmenvuotias CD-standardi ei tue minkäänlaista yleispätevää kopiointisuojausta. CD-levyllä on oltava standardin mukainen sisällysluettelo levyn alussa, ja äänidata suojaamattomassa muodossa, sillä muuten mikään normaali CD-soitin ei sitä kykenisi soittamaan. Tämän jälkeen levyllä on mahdollista olla esimerkiksi tietokoneella luettavaa dataa. Erilaisilla kopiointisuojauksiksi kutsutuilla humpuukimetodeilla on pyritty vaikeuttamaan levyn lukemista tietokoneella heikolla menestyksellä.
Tyypillinen tietokoneen CD-asema, tai esimerkiksi MP3-toistoa tukeva CD-soitin, aloittaa levyn tutkimisen sen lopusta katsomalla onko siellä datamuotoista sisältöä. Ensimmäiset kopiointisuojaukset perustuivat pääasiassa CD-levylle tehtyihin tarkoituksellisiin virheisiin, jotka yrittivät piilottaa oikean äänidatan soittimilta, jotka yrittävät ensimmäisenä lukea data-aluetta älyämättä tutkia levyä enempää. Tällaisten CD-standardia rikkovien levyjen toimivuutta CD-standardin mukaisissa soittimissa ei pystytä takaamaan, eli käytännössä kyseessä on ollut viallinen, tarkoituksellisesti rikottu tuote. Erityisen paljon ongelmia aivan normaalissa soitossa on esiintynyt kannettavien CD-soittimien sekä autoissa olevien CD-soittimien kanssa. Asian epämääräisyydestä ovat kuluttajaviranomaisetkin varoittaneet.
Niinsanotut "uudemmat" tai "toisen sukupolven" kopiointisuojaukset lisäävät levyn lopussa olevalle dataraidalle Windows-käyttöjärjestelmän ymmärtämän automaattikäynnistyksen. Jos, ja vain jos käytetään Windowsia, joka on asetuksissaan säädetty noudattamaan levyjen automaattikäynnistystä, käynnistyy esimerkiksi soitinohjelma, joka tyypillisesti sallii soittaa levylle taltioidut yleensä huomattavasti CD-laatua huonolaatuisemmat versiot levyn kappaleista. Jos käytetään mitä tahansa muuta käyttöjärjestelmää kuin Windowsia, kuten vaikkapa MacOSia tai Linuxia, tai jos Windowsissa on automaattinen ohjelmankäynnistys kytketty pois päältä, ei käyttäjä välttämättä edes huomaa levyn olevan suojattu, ellei sen toiminnassa esiinny ongelmia. Usein tällaisiakin suojauksia on yhdistetty vanhempaan CD:n rakenteen rikkomiseen, jolloin niiden kanssa voi esiintyä vastaavanlaisia toimivuusongelmia normaaleissa CD-soittimissa.
Jos tällainen suojaus olisi mahdollista saada toimimaan kuten IFPI, kulttuuriministeri Karpela ja monet muut tahot ovat väittäneet, olisi tulos se, että tietokoneella levyä kuunnellessaan joutuisi käyttämään levyn pakottamaa soitto-ohjelmaa normaalisti käyttämänsä soitto-ohjelman sijasta, ja joutuisi tyytymään laadultaan huomattavasti CD-tasoa heikompiin tiedostoihin. Tiedostomuoto olisi myös todennäköisesti sellainen, ettei musiikkia saisi kuulumaan yleisimmillä kannettavilla MP3-soittimilla, vaikka lupa muutamaan kopiointiin olisikin. Miksi tämä kuulostaa kuluttajan huijaamiselta? Onneksi tällaisen toteuttaminen on teknisesti mahdotonta.
Voiko kukaan vakavissaan käskeä kuluttajaa ostamaan uutta tietokonetta, CD-soitinta tai kannettavaa soitinta, kun ostettua standardin vastaista levyä ei pysty käyttämään normaalisti sen mahdollisesti ainoan omistetun soittimen kanssa?
Lakiehdotus jättää myös suojauksen murtamisen määritelmän mahdollisimman epämääräiseksi ja tulkinnanvaraiseksi. Tavallinen CD-soitin lukee normaalilla ohjelmoinnillaan suojatun levyn alusta sisällysluettelon ja soittaa sen antamien tietojen mukaisesti levyllä olevaa äänidataa. Onko se suojauksen kiertoa, vaikka soitin ei huomaa koko suojauksen olemassaoloa? Tietokoneen CD-asema lukee normaalilla äänenkopiointiohjelmalla suojatun levyn alusta sisällysluettelon ja lukee sen antamien tietojen mukaisesti levyllä olevaa äänidataa. Onko se suojauksen kiertoa, vaikka ohjelma ei huomaa koko suojauksen olemassaoloa?
Tilanne on vähän samanlainen kuin komediaelokuvissa käytetty vitsi, jossa ovi teljetään sisäpuolelta, mutta unohdetaan oven aukeavan ulospäin. CD-levyt ovat tässä kuin se ovi. Suojaukset häiritsevät vain niitä soittimia ja ohjelmistoja, jotka kokeilevat ensin sisäänpäin avaamista ja sen epäonnistuessa luovuttavat (ei toimi ollenkaan) tai koputtavat oveen (käyttäytyvät suojauksen tekijän haluamalla tavalla).
Onko se lukitun oven murtamista, jos avaa tällä tavalla teljetyn oven suoraan ulospäin, kuten sen on tarkoitettukin toimivan?
Käytännössä kaikki kaupalliset DVD-elokuvajulkaisut ovat suojattuja DVD-standardin mahdollistamilla tavoilla. Vaikka suojaukset ovatkin tekniseltä kantilta hyvin heikkoja, joutuu ne erikseen purkamaan siirtääkseen elokuvan kapasiteetiltaan pienempään laitteeseen. Näin uusi laki tekisi DVD-levyjen kopioinnista matkakatselua varten esimerkiksi kannettavalle tietokoneelle tai jollekin muista viime aikoina yleistyneistä kannettavista katselulaitteista lähes kokonaan laitonta.
Kopioinninrajoitustekniikoilla pyritään estämään CD-levyjen rajoittamaton digitaalinen kloonaus ja ehkäisemään internetpiratismia.
Kuten yllä on perusteltu, yksikään suojaus ei oikeasti häiritse levyjen digitaalista kloonausta. Kopiot vieläpä toimivat alkuperäisiä suojattuja levyjä paremmin, sillä niissä ei ole mukana standardia rikkovia ja soittimien toimintaa häiritseviä ominaisuuksia. Nettiin ennen julkaisua vuotavat levyt ovat käytännössä aina median ennakko- ja arvostelukappaleista otettuja kopioita, eivät tavallisten kuluttajien kaupasta ostamista levyistä peräisin. Yksikin kopioitu kappale riittää loputtomaan nettilevitykseen, eli miljoonan levyn suojaus on täysin turhaa jos yksikin käyttäjä pystyy suojauksen täysin vahingossa ohittamaan. Kopiointisuojaus ei siis vaikuta levyjen leviämiseen netissä mitenkään. Luvaton kopiointi on ollut laitonta ennenkin, eivätkä lisäkiellot asiaa miksikään muuta. Nämä asiat huomioiden kopiointisuojausten käytön perustelu on hyvin huteralla pohjalla.
Uusimmat tekniikat antavat myös monenlaisia uusia mahdollisuuksia, joilla aidon äänitteen ostajia palkitaan. Nämä ovat vaikkapa sellaisia, joissa levyn sisältämän koodin avulla pääsee nauttimaan lisämateriaalista; kuvista, videoista, tai ennen julkaisemattomista kappaleista.
Tämä "uusin" teknologia on vuonna 1995 esitelty normaalin Red Book -ääni-CD-standardin laajennus Blue Book, joka sallii tietokoneella luettavan dataraidan lisäämisen ääni-CD:lle. Tällaisia CD-julkaisuja on tehty vuosikymmenen ajan, ja jo vuosia ennen kuin ensimmäiset suojatut levyt ilmaantuivat markkinoille. Asialla ei ole mitään tekemistä kopiointisuojausten kanssa, eivätkä ne ole missään suhteessa toisistaan riippuvaisia.
Kuten todettu, kopiointisuojaus yleensä jopa heikentää levyn käyttöarvoa, ei tuo sitä lisää. Sen lisäksi, että levy voi olla tarkoituksellisesti rikottu standardin vastaiseksi, vievät erillisen soittimen huonolaatuiset äänitiedostot tilaa itse musiikilta ja oikealta lisäarvosisällöltä.
Tämä on siis ollut levyteollisuuden vastaus siihen, että kuluttajat ovat siirtäneet ostovoimaansa CD-levyistä DVD-levyihin ja peleihin. Satoja prosentteja muutamassa vuodessa noussut DVD-myynti on todennäköisesti nakertanut CD-myyntiä paljon enemmän kuin piratismi, mutta jostain syystä asian mainitseminen on aina unohtunut levyteollisuuden tiedotteissa. Minkä logiikan mukaan omia tuotteita keinotekoisesti rikkomalla ja niiden käyttöarvoa heikentämällä kilpaillaan elokuvateollisuuden aina vain yhä huolellisemmin rakennettuja DVD-julkaisuja vastaan?
Ostan runsaasti levyjä ja elokuvia. Olen tekijöiden, taiteilijoiden ja tuottajien puolella, ja haluan heidän saavan osuutensa ostamistani teoksista. Tahdon ostaa levyjä myös vastaisuudessa, mutta tarkoituksellisesti rikottuja tai laadultaan heikennettyjä levyjä en aio ostaa. Kopiointisuojaukset karkottavat todennäköisemmin kaltaisiani yli sata levyä vuodessa ostavia suurkuluttajia kuin satunnaisia parin hittilevyn ostajia.
Tekijänoikeuslain uudistuksessa ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole kysymys kopiosuojauksista, vaan siitä, että suomalaisille tekijöille, taiteilijoille ja tuottajille turvataan mahdollisuus harjoittaa ammattiaan edellytyksiltään tasavertaisina eurooppalaisten kollegoidensa kanssa.
Kopiointisuojaus on ollut vain yksi tekijänoikeuslakiehdotuksen pahoista ongelmista, mutta se on valitettavasti peittänyt muut ongelmat alleen. Viimeistään kun kirja-, levy- ja elokuvaliikkeissä alkaa valikoima heikentyä tai kallistua saattaa useampikin ihmetellä mitä on päässyt tapahtumaan. Nyt ollaan antamassa suurille mediayhtiöille valta päättää siitä, mitä he haluavat meidän lukevan, kuuntelevan ja katsovan, ja mihin hintaan.