One day the universe will truly understand itself, and at that moment our transcendences will become something else.

   P5 Rating:   6.75 (sijoitus: 109/114)
   GEOS Rating: 6.63 (sijoitus: 112/115)

#babylon5.fi-neuvosto arvostelee:

C

Grey 17 on hyvin kaksijakoinen jakso. A-juoni on kovin kömpelö ja välillä jopa huvittava, tuoden mieleen ensimmäisen kauden (päällimmäisenä Infection). Ideassa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta toteutus kusee parin minuutin aikana enemmän kuin koko muussa kolmannessa kaudessa yhteensä. Itse pidän kyllä Robert Englundin esittämästä hahmosta, mutta kumipuvussa heiluva känninen on jo hieman liikaa. JMS totesikin tuntevansa tarvetta pyytää jokaiselta katsojalta henkilökohtaisesti anteeksi epäonnistuneesta Zargista...

B-juoni (jälleen) taas on kuin eri universumista. Se on dramatiikaltaan erinomaisen onnistunut, ja muutenkin varsin kiinnostava. John Vickery on osassaan joka tapauksessa aina vakuuttava, mutta nyt pääsee Jason Carterkin vauhtiin. Valitettavasti vain jakson auttamattoman kehno osa jättää kovin kitkerän maun. Edes keskinkertainen A-tarina nostaisi jakson pisteitä rajusti...

R

Skitsofreeninen jakso, jonka toinen puoli on kiehtova, mutta tarpeeton, ja toinen ... melkeinpä silkkaa dynamiittia.

Jos nauhoittaa jakson, ja kelaa siitä ne eräät kohtaukset pois, niin jäljelle jää hieman lyhyenpuoleinen jakso, joka kuitenkin kertoo hienosti minbaareista ja Rangereista. Nähdään myös, miksi "iltapäivän saippuasarjojen sankari" Marcus on yksi suosikkihahmojani.

T

A-juoni on tylsä ja pitkäveteinen, B-juoni on mielenkiintoisempikin, mutta koska jakso vuorottelee juonten välillä, sekin tuntuu keinotekoisesti venytetyltä. Plussana sentään Marcus ja Neroon.